Ylestä public domain - sisällöntuottaja

Huomasin aamusella Maikkarin sivuilta, että Mikael Junger oli tehnyt Youtubeen "rakkausvideon". Meinasin ensin myötähäpeästä jättää klikkaamatta, mutta katsoin sen nyt kuitenkin. No. Ehheh. Olihan se vähän vaivaannuttava, mutta toisaalta erittäin hellyyttävä. Ehkä se on sillä tavoin, että rakkauden ollessa kyseessä niin mielummin vähän nolo kuin pikkuisen kylmä.

Tekijänoikeuksiin kompastuminen oli kummempi juttu. Olisi kuvitellut, että Junger olisi ollut perussäännöistä selvillä. Ei näköjään. Tai sit sekin on alkanut elää tätä päivää.

Mistä päästäänkin päivän epistolaan eli Ylen tulevaisuuteen. Hyvä puoli koko mediamaksu-spedeilyssä on se, että Ylen asema ja toiminta tulee kokonaisvaltaisesti punnittavaksi. Ylehän itse argumentoi (ja mahdollisesti arvioikin, eihän sitä taas tiedä kuinka ute på niiden jengi oikeasti on) (tai tiedänhän mää, mul on kavereit siel duunis, pihallahan ne on), että sen toiminta on nykyisin entistä tärkeämpää ja sen viestit tavoittavat niin ja niin monta prossaa väestöstä, jotta kyllä tässä aika tärkeää instanssia ollaan.

Joo eikä olla. Verrattuna niihin aikoihin, kun Hesari ja Yle olivat oikeasti tärkeitä tiedonlevittäjiä ja mediatoimijoita niin nykyisin merkitys on marginaalinen. Jos Yle tippuisi pois tänään niin ei sitä puolen vuoden päästä kaipaisi enää kuin mummot ja paapat. Näin on näreet, maailma on sen verran muuttunut.

Mutta jos Yle halutaan säilyttää, niin ehdotan seuraavaa: tehdään Ylestä budjettirahoitteinen public domain - sisällöntuottaja. Tarkoitan tällä sitä, että kaiken sen, mitä Yle esittää/tuottaa tulisi olla vapaasti (no ei-kaupallisesti) kenen tahansa käytettävissä ja jaeltavissa. Ylehän tuottaa merkittävän paljon itse, joten ei se olisi kuin sopimiskysymys. Jollei arvon taiteilijatoimittajille sovi, niin moikkamoi vaan. On huomattava, että koko touhun kustannamme we the people, joten on oikeus ja kohtuus että saamme matskun myös halutessamme käyttöön.

Muilta ostettaessa tilanne on vielä yksinkertaisempi. Pienet suomalaispajat sopeutuisivat tilanteeseen varmasti. Isot ulkolaiset eivät takuulla, joten niiltä ei ostettaisi yhtään mitään. Sillä siisti. Jos joku haluaa katsoa laadukasta ulkomaista tuotantoa niin on hyvä vaan - ei kuitenkaan tarvitse olettaa, että muut siitä huvista maksaisivat. Sama koskee urheilua.

Ylehän perustelee olemassaolon oikeutustaan silläkin, että "erityisryhmät" ts. virkkuuharrastajat yms. tulevat palveltua. Se onnistuisi varmasti myös ehdottomani mallin puitteissa.

Tämä koko visio perustuu siihen, että mielestäni kansallisessa omistuksessa (ja rahoituksessa) olevien mediadinosaurusten aika on ohi. Ne eivät enää täytä sitä palvelutehtävää, joka niille aikoinaan asetettiin. Ihmiset saavat tarvitsemansa viihteen & tiedon muualta. Tämän takia ei ole ihme, että moni kokee kaikkia koskevan mediamaksun olevan helvetin epäreilu. Se nimittäin paitsi on epäreilu niin aivan absurdi sen jatkuvasti kasvavan joukon kannalta, joka ei enää tarvitse Yleä mihinkään.

Taitaapi ehdotukseni vaatia myös muutaman lain muuttamista. Mutta kai meillä eduskuntakin jotain virkaa toimittaa.