Huomasin aamusella Maikkarin sivuilta, että Mikael Junger oli tehnyt Youtubeen "rakkausvideon". Meinasin ensin myötähäpeästä jättää klikkaamatta, mutta katsoin sen nyt kuitenkin. No. Ehheh. Olihan se vähän vaivaannuttava, mutta toisaalta erittäin hellyyttävä. Ehkä se on sillä tavoin, että rakkauden ollessa kyseessä niin mielummin vähän nolo kuin pikkuisen kylmä.
Tekijänoikeuksiin kompastuminen oli kummempi juttu. Olisi kuvitellut, että Junger olisi ollut perussäännöistä selvillä. Ei näköjään. Tai sit sekin on alkanut elää tätä päivää.
Mistä päästäänkin päivän epistolaan eli Ylen tulevaisuuteen. Hyvä puoli koko mediamaksu-spedeilyssä on se, että Ylen asema ja toiminta tulee kokonaisvaltaisesti punnittavaksi. Ylehän itse argumentoi (ja mahdollisesti arvioikin, eihän sitä taas tiedä kuinka ute på niiden jengi oikeasti on) (tai tiedänhän mää, mul on kavereit siel duunis, pihallahan ne on), että sen toiminta on nykyisin entistä tärkeämpää ja sen viestit tavoittavat niin ja niin monta prossaa väestöstä, jotta kyllä tässä aika tärkeää instanssia ollaan.
Joo eikä olla. Verrattuna niihin aikoihin, kun Hesari ja Yle olivat oikeasti tärkeitä tiedonlevittäjiä ja mediatoimijoita niin nykyisin merkitys on marginaalinen. Jos Yle tippuisi pois tänään niin ei sitä puolen vuoden päästä kaipaisi enää kuin mummot ja paapat. Näin on näreet, maailma on sen verran muuttunut.
Mutta jos Yle halutaan säilyttää, niin ehdotan seuraavaa: tehdään Ylestä budjettirahoitteinen public domain - sisällöntuottaja. Tarkoitan tällä sitä, että kaiken sen, mitä Yle esittää/tuottaa tulisi olla vapaasti (no ei-kaupallisesti) kenen tahansa käytettävissä ja jaeltavissa. Ylehän tuottaa merkittävän paljon itse, joten ei se olisi kuin sopimiskysymys. Jollei arvon taiteilijatoimittajille sovi, niin moikkamoi vaan. On huomattava, että koko touhun kustannamme we the people, joten on oikeus ja kohtuus että saamme matskun myös halutessamme käyttöön.
Muilta ostettaessa tilanne on vielä yksinkertaisempi. Pienet suomalaispajat sopeutuisivat tilanteeseen varmasti. Isot ulkolaiset eivät takuulla, joten niiltä ei ostettaisi yhtään mitään. Sillä siisti. Jos joku haluaa katsoa laadukasta ulkomaista tuotantoa niin on hyvä vaan - ei kuitenkaan tarvitse olettaa, että muut siitä huvista maksaisivat. Sama koskee urheilua.
Ylehän perustelee olemassaolon oikeutustaan silläkin, että "erityisryhmät" ts. virkkuuharrastajat yms. tulevat palveltua. Se onnistuisi varmasti myös ehdottomani mallin puitteissa.
Tämä koko visio perustuu siihen, että mielestäni kansallisessa omistuksessa (ja rahoituksessa) olevien mediadinosaurusten aika on ohi. Ne eivät enää täytä sitä palvelutehtävää, joka niille aikoinaan asetettiin. Ihmiset saavat tarvitsemansa viihteen & tiedon muualta. Tämän takia ei ole ihme, että moni kokee kaikkia koskevan mediamaksun olevan helvetin epäreilu. Se nimittäin paitsi on epäreilu niin aivan absurdi sen jatkuvasti kasvavan joukon kannalta, joka ei enää tarvitse Yleä mihinkään.
Taitaapi ehdotukseni vaatia myös muutaman lain muuttamista. Mutta kai meillä eduskuntakin jotain virkaa toimittaa.
torstai 2. heinäkuuta 2009
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Institutionaalista tottelemattomuutta
Ostin vakidivarikärrystäni Paroni von Münchhausenin seikkailut, ei ollut nääs aiemmin tullut varsinaista kirjaa luettua. En tiennyt, että heppu oli oikeasti ollut olemassa. Aloin selvitellä asiaa, kun kirjassa ei erikseen ollut mainittu tekijää (ja suomentajakin oli jokin epämääräinen "Samulis", Otavan kustantama kirja kuitenkin). No ei se itse niitä ollut kirjoittanut, vaikka osa tarinoista pohjautuikin sen kertomuksiin. Varsinainen tekijä oli Rudolf Erich Raspe. Mun laitoksessa on Dore'n piirrustukset, jälleen erinomainen investointi siis 50 sentillä.
Tarinoissa osui silmään se, että elämiä metsästettiin surutta. Erittäin surutta. Myös se saksanhirvi kaadettiin, jonka sarvien välissä kasvoi kirsikkapuu. Kirsikoiden mehevyyttä vielä ihasteltiin erikseen. Okei. Ajat olivat toiset. Jos joku nykyajan vanhempi noita pilteilleen lukisi, niin kai ne osaisivat seikkaa tähdentää. Toivottavasti.
Päivän Hesarissa uutisoitiin, että egyptiläinen isoäiti sai häädön Suomesta, mutta Vantaankosken seurakunta tarjosi hänelle turvapaikkaa tiloistaan. Klassinen rähäkkähän siitä nousi enkä nyt viitsi ottaa kantaa siihen, vaan mietin lähinnä kirkon asemaa jupakassa.
Meillähän on ikävä kyllä valtionkirkko, minkä luulisi sitten tarkoittavan, että kirkko noin pääpiirteittäin olisi esivallan kanssa samoilla linjoilla. No nyt eivät ole, joten jos hakee analogiaa kansalaistottelemattomuudesta niin onko tässä nyt kyseessä institutionaalinen tottelemattomuus? Kirkothan ovat perinteisesti tarjonneet hätää kärsiville turvapaikan ja hyvä niin. Mutta mua hämää tässä toi valtionkirkkous. Eli jos kirkko kiistää valtion legitimiteetin tässä asiassa, niin voisivatko muut valtion instanssit alkaa toimia kanssa omien käsitystensä pohjalta, vastoin legitiimisti annettuja määräyksiä? Palokunta? Poliisi? Tuomioistuin? Tai herra paratkoon, armeija?
Totta kai instituutiot voivat ilmaista mielipiteensä, mutta ihan oikeasti huolestuttaa tuollainen institutionaalinen tottelemattomuus. Vaikka tarkoitus sinällään olisi hyvä.
Kansalaistottelemattomuus on aivan eri asia. Sen kautta on mahdollista tuoda yleiseen tietoisuuteen juttuja, jotka sitten toivottavasti tulevat korjaantumaan demokraattisen prosessin kautta. Tästä on monia onnistuneita esimerkkejä. Ja toivo elää niissäkin tapauksissa, joissa ollaan vähän vaiheessa, kuten esimerkiksi turkistarhauksen osalta.
Pohdin suhtautumista tarhaiskuihin (tai no ..tut mitään pohtinut, totta kai mä symppasin niitä, joiden moraali oli niin korkealla, että mahdolliset ja joidenkin kohdalla konkretisoituneet ikävyydet eivät estäneet suoraan toimintaan ryhtymistä). Tarkoitin ;D pohdinnalla siis sitä, että kuinka mä onnistuisin tukeni perustelemaan itselleni. Keskeinen ongelmahan tässä on se, että hyväksymällä laittoman aktivismin mä asetan itseni vähän hankalaan asemaan, sillä tällöinhän mun olisi pikkuisen vaikea tuomita vastapuolen, esim. hypoteettisten asvaltointikommandojen tai konkreettisten rasistijengien (juu ei niitä montaa oo mä tiedän) tekoset. Nekin vaan harrasti kato "kansalaistottelemattomuutta".
Ei siinä oikein auta muuta kuin todeta, että kato mun moraalinen imperatiivi on ensisijainen ja ei sulla muuten ees oo mitään moraalia, sää oot vaan kusipäinen mulkku.
Joissain tapauksissa konflikti ei siis taida olla vältettävissä. Turkistarhoista vielä, itse olisin mielummin valinnut kohteeksi loppukäyttäjät. Töölöläismummoja myöten. Pelko eri muodoissaan on tehokas ase ja mikäli turkinkantaja joutuisi aina aprikoimaan joutuuko pelkästään sanallisen abusin kohteeksi vai onko luvassa lisäksi maalia & turkinsaksimista, niin voi olla, että seuraavan turkin ostoa tulisi harkittua huolellisemmin. Turkiskauppojen työntekijöiden häpäisy on myös hieno oivallus. Ja toki olin innoissani asvaltti-intiaaneista. Eräille on vaan näytettävä hieman konkreettisemmin, että katos tollainen peli ei vetele.
Tarinoissa osui silmään se, että elämiä metsästettiin surutta. Erittäin surutta. Myös se saksanhirvi kaadettiin, jonka sarvien välissä kasvoi kirsikkapuu. Kirsikoiden mehevyyttä vielä ihasteltiin erikseen. Okei. Ajat olivat toiset. Jos joku nykyajan vanhempi noita pilteilleen lukisi, niin kai ne osaisivat seikkaa tähdentää. Toivottavasti.
Päivän Hesarissa uutisoitiin, että egyptiläinen isoäiti sai häädön Suomesta, mutta Vantaankosken seurakunta tarjosi hänelle turvapaikkaa tiloistaan. Klassinen rähäkkähän siitä nousi enkä nyt viitsi ottaa kantaa siihen, vaan mietin lähinnä kirkon asemaa jupakassa.
Meillähän on ikävä kyllä valtionkirkko, minkä luulisi sitten tarkoittavan, että kirkko noin pääpiirteittäin olisi esivallan kanssa samoilla linjoilla. No nyt eivät ole, joten jos hakee analogiaa kansalaistottelemattomuudesta niin onko tässä nyt kyseessä institutionaalinen tottelemattomuus? Kirkothan ovat perinteisesti tarjonneet hätää kärsiville turvapaikan ja hyvä niin. Mutta mua hämää tässä toi valtionkirkkous. Eli jos kirkko kiistää valtion legitimiteetin tässä asiassa, niin voisivatko muut valtion instanssit alkaa toimia kanssa omien käsitystensä pohjalta, vastoin legitiimisti annettuja määräyksiä? Palokunta? Poliisi? Tuomioistuin? Tai herra paratkoon, armeija?
Totta kai instituutiot voivat ilmaista mielipiteensä, mutta ihan oikeasti huolestuttaa tuollainen institutionaalinen tottelemattomuus. Vaikka tarkoitus sinällään olisi hyvä.
Kansalaistottelemattomuus on aivan eri asia. Sen kautta on mahdollista tuoda yleiseen tietoisuuteen juttuja, jotka sitten toivottavasti tulevat korjaantumaan demokraattisen prosessin kautta. Tästä on monia onnistuneita esimerkkejä. Ja toivo elää niissäkin tapauksissa, joissa ollaan vähän vaiheessa, kuten esimerkiksi turkistarhauksen osalta.
Pohdin suhtautumista tarhaiskuihin (tai no ..tut mitään pohtinut, totta kai mä symppasin niitä, joiden moraali oli niin korkealla, että mahdolliset ja joidenkin kohdalla konkretisoituneet ikävyydet eivät estäneet suoraan toimintaan ryhtymistä). Tarkoitin ;D pohdinnalla siis sitä, että kuinka mä onnistuisin tukeni perustelemaan itselleni. Keskeinen ongelmahan tässä on se, että hyväksymällä laittoman aktivismin mä asetan itseni vähän hankalaan asemaan, sillä tällöinhän mun olisi pikkuisen vaikea tuomita vastapuolen, esim. hypoteettisten asvaltointikommandojen tai konkreettisten rasistijengien (juu ei niitä montaa oo mä tiedän) tekoset. Nekin vaan harrasti kato "kansalaistottelemattomuutta".
Ei siinä oikein auta muuta kuin todeta, että kato mun moraalinen imperatiivi on ensisijainen ja ei sulla muuten ees oo mitään moraalia, sää oot vaan kusipäinen mulkku.
Joissain tapauksissa konflikti ei siis taida olla vältettävissä. Turkistarhoista vielä, itse olisin mielummin valinnut kohteeksi loppukäyttäjät. Töölöläismummoja myöten. Pelko eri muodoissaan on tehokas ase ja mikäli turkinkantaja joutuisi aina aprikoimaan joutuuko pelkästään sanallisen abusin kohteeksi vai onko luvassa lisäksi maalia & turkinsaksimista, niin voi olla, että seuraavan turkin ostoa tulisi harkittua huolellisemmin. Turkiskauppojen työntekijöiden häpäisy on myös hieno oivallus. Ja toki olin innoissani asvaltti-intiaaneista. Eräille on vaan näytettävä hieman konkreettisemmin, että katos tollainen peli ei vetele.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)